Hyvää uutta vuotta!


Hei vaan ja hyvää uutta vuotta 2017! Mites se viime vuosi meni ja uusi on alkanut?
Meille 2016 oli hyvä, ellei jopa mahtava! Kovasti oli tapahtumia niin koti- kuin koirarintamalla.

– Muutettiin Helsinkiin, tässä on monta ikävää, mutta myös hyvääkin puolta ollut.

– Vuosien odotuksen jälkeen saatiin (kaupan päälle vielä ihana ja hymyileväinen) vauva

– Tämän takia menikin puolet vuodesta raskaana ja toipuessa, joten koirahommat pääsi käyntiin vasta juhannukselta.

– Riimistä tuli agilityvalio! Mun ensimmäinen oma itse alusta loppuun tehty 🙂

– Minnan kanssa Riimi sai myös yhden hyppysertin, tähän mennessä vielä ainoan.

– 49 starttia (minun kanssani), 7 nollaa, 0-% siis 12.5%

– Rallin kanssa onnistuttiin muutamia kertoja jo pysyttelemään yhteydessä.

– Molemmat koirat on olleet koko vuoden terveinä!

– Molemmille pojille tuli aika kivan oloiset pentueet 🙂

– Vuoteen sisältyi kaikkea muutakin mukavaa, mm. agilityretki Ruotsiin ja Agirotuun ym ym. Helsingissä aloitin treenaamaan enempi ja kunnon koutsien alaisuudessa, keskiviikkoisin Haun ryhmässä ja tiistaisin Liuhtojen treeneissä. Lisäksi kisasin syksyllä enemmän kuin yleensä aiemmin olen, kiitos lapsen isälle, läheiselle Racinel-areenalle ja Uudenmaan alueen muille runsaille kisamahdollisuuksille.

2017 lähti mukavasti käyntiin, kun loppiaisena Riimin kanssa tehtiin agiradalta nolla ja näin ollen sm-tulokset ovat ensi kesälle kasassa. Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn, että pysytään ehjänä ja muuten kisakunnossa kesään saakka. On nimittäin minulle ekaa kertaa myös sm-osallistumis oikeus ikinä! Rallin kanssa pööpöiltiin kakkosissa ihan entiseen malliin 😀

Lisäksi ilmoittauduin eo-karsintakokeeseen vaikka ollaan vasta sijalla 158(/160). Realistiset mahdollisuudet joukkueeseen pääsystä on aika pienet… Mutta treenin vuoksi! Riimillä tämä tietysti.

Silmäpeilauksessa eilen

Tämän vuoden tavoitteena on varsinkin kevätkaudella opetella varmistelematonta ohjausta. Kaikki peliin! Ei ole mitään hävittävää! Rallin kanssa yritetään saada yhteys säilymään 😀 tulokset tulee siinä sivussa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Dreams come true!


Monta pitkäaikaista haavetta on toteutunut sitten viime postauksen! Eilen Kuopiossa tehtiin Riimin kanssa se kaukaiselta haavelta tuntunut TUPLANOLLA!!!! Ihan käsittämätöntä! Ja herkkuna päälle, ensimmäisen nollaradan sija 3./44 antoi sen viimeisen sertin ja Riimistä tuli täten Suomen Agilityvalio!! ❤ 


Mun ensimmäinen itse kokonaan tekemäni valio, ei vieläkään meinaa uskoa. Kyllä, minulla 20 vuotta harrastusta eikä yhtään valiota eikä sm-osallistumista. Parsoni oli lähellä, mutta viimeinen agiserti jäi saamatta. Heimon kanssa ei oikein realistista ollut, tai ajat ei oikein riittäneet järkeviin sijoihin ja aina oli jotain ettei tullut puhdasta rataa millään, sitten meni terveys siltä. Muut omat koirat eivät ole terveydellisistä syistä päässeet kovin pitkälle. Nyt sitten vihdoinkin! Ja tätä vikaa sertiä tietysti haettiin aika hartaasti koko tämä syksy, aina se vika rima tai joku yksi höpö virhe (”oltais voitettu ellei…”).

No se tuplanolla on ollut kaukainen utopia, johtuen siitä ettei vaan nollia meille noin vaan ole tehtailtu, saatikka kahta peräkkäin. Olen pitkään analysoinut ja miettinyt missä mättää, varmaan täälläkin aukonut aihetta. Nyt sitten next-one leirillä viime talvena tuli Alatalon Vapulta niitti, me ei tehdä kisamaista rataa tarpeeksi eikä (itse keksin) suoraan sanottuna kisata tarpeeksi. Ei vaan ole kisaratarutiinia. Silloin päätin että nyt perkele. Elämäntilanne on tämän vuoden ollut just sopiva, on ollut aikaa treenata, ei mitään muuta (vapaa-ajan) elämää tai harrastusta ja Helsingissä on ollut just sopivat treeniryhmät. Olen ensimmäisen kerran 20 vuoteen panostanut isomman myös rahallisesti, tiistaisin ollaan käyty Sporttikoirahallilla Liuhtojen treeneissä. Ja keskiviikkona HAUlla hyvätasoinen vapaamuotoinen treeniporukka. Kiitos heille!! Ja isoin kiitos kyllä kepo-Matille joka on mahdollistanut tämän syksyisen panostuksen ❤ 

https://youtu.be/JJfgY43EXHw Tässä toka rata, ekaa ei tullut videolle kunnolla.
Niin ja muita haaveita toteutuneita! Rallin kanssahan me vihdoinkin lopulta onnistuttiin kolmaskin nolla tekemään ja noustiin kakkosluokkaan, kyllä vain. Samana iltana kokeiltiin vielä kakkosissa hyppäriä ja viimeinen rima tipahti, mutta treenattiin vitostuloksella voittopallilla patsastelua. Kuva on ykkösluokan palkintojenjaosta.

Haha kuvia selatessa tuli vastaan myös yksi tärkeä saavutus. Helsingin Agilityurheilijoiden seuramestaruuskisoissa Riimin kanssa saatiin hopeaa ja Rallin kanssa pronssia! (Molemmille vitostulokset, mutta ei mietitä sellaisia, mitali on mitali 😉 )


Rallin morsian sai isänpäivän aattona 3+3 pentua (lisää quicket5.blogspot.com) ja Riimin morsian ihan näinä päivinä (dreamoor kennel, googlaatte, en muista ulkoa), itse asiassa luulin että tänään sunnuntaina, mutta ei vielä ole kuulunut mitään. Meille ei tule yhtään! 

Lisäys: postasin tämän ja aloin selata facea, nyt niitä syntyy! Riimin penikoita siis.

Moikka!

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Lokakuussa mennään


Nyt hei oli sellainen viikonloppu, että pitää laittaa muistiin jo! Meinaa muuten jäädä jutut unholaan.

Oli lähikisat tuossa Racinel-areenalla, joka on siis muutaman minuutin ajomatkan päässä. Lauantaina kolmoset kolme starttia. Riimin kanssa saatiin hyppäriltä nolla! 🙂 Vähän (eli paljon) oli sipsuttelin ja varmistelun makua, joten aikakin oli keskinkertainen (8./62), sertiähän sitä tietysti toivoo mutta ei ny. Voittaja-virolainen vetäisi ihan huikean radan, semmoisen kun uskaltaisi! https://www.youtube.com/watch?v=F8pOAIu8MuI

Kahdelta agiradalta ei saatu muuta kuin kokemusta.

Pitkästä aikaa Rallin kanssa sitten sunnuntaina, parin kuukauden tuumailutauko on ollut. Ensimmäisellä radalla vähän harjoiteltiin, edelleen suoran lähestymisen kepit ei onnistu, lisäksi poimi ylimääräisen esteen joka sattui olemaan A-este poikittain… 😀 siis hyppäsi sen tuki-keskipuomin ja harjan välistä… heh nauratti ja sitä ihmeteltiin sitten tuomariharjoittelijan ja päätuomari Anders Virtasten kanssa. Kaikkea sitä ehtii sattua!

Keräilin sitten vähän osaamisen rippeitä seuraaville, päätin lönkytellä rauhallisesti kun reipas kisavauhtinen juoksu vie vähän molemmat sekoilumoodiin.  Hyppäriltä vain vitonen, kun loppukuviossa jäädyin jännityksestä 😀 että ollaan päästy niin pitkälle jo ilman virheitä, myös alussa olevilta kepeiltä selvittiin kun oli vähän vino avokulma niin pystyin jarruttamaan. 

Ja hei, vikalla radalla sitten löysä lönkyttely ja kepeille taas pieni jarrutus-kulma, nollaan maaliin! Jea, vihdoinkin 🙂


Lapsi kasvaa ja alkaa olla kiinnostunut koirista. Myös koirat on alkaneet osoittaa myönnytyksiä hänelle, käyneet lipaisemassa poskesta eivätkä häivy heti kun lapsen käsi tms hipaisee karvoja
 ❤

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Vielä on kesää


Jäljellä. Mites meillä nyt menee? Ihan mukavasti, kiitos kysymästä. Kotiutuminen Helsinkiin on edelleen pahasti kesken, joka päivä taistelen hirveää Tampereen koti-ikävää vastaan 😀 No, päivä kerrallaan. 

Juhannuksen tienoo vietettiin Parikkalan kesäparatiisissa, ai että siellä on ihanaa! Nyt vielä bonuksena se, että anoppi eli lapsen mummo tietysti lisäapuna lapsenhoitoon. Kyllä kelpaa koirien ja meikäläisten! Oli ihana hellekeli koko viikon, koirat nautti järvessä pulikoinnista ja lisäksi viikkoon sisältyi runsaasti agilityä sekä treenien että kisojen merkeissä.

Savonlinnan lähistöllä oli kisat juhannuksen aattona ja päivänä, aivan mahtavan upealla paikalla Tanhuvaaran urheiluopistolla. Riimi sai yhden nollan hyppäriltä sijalla 3. Eikä sertiä voitu ottaa vastaan, kun tältä Pirttikoski-tuomarilta oli jo yksi 🙂 Olipa mahtavat puitteet kaikin puolin ja kentän pohja aivan priimaa!

No juhannuksesta sitten suorin vartaloin ylöjärvelle Agirotuun, jossa rallille oli luvassa 2 plus 1 starttia ja Riimille 5 plus 1, plus yksi on epävirallinen joukkuekisa. Menipähän penkin alle! Viikonlopun saldona nimittäin 9 hylsyä! 😀 Rallin kepit on ihan perseellään, joka radalla korjailtiin niitä 1-6 kertaa. Riimin kanssa vaan omaa tössimistä, on vähän hakusessa homma juoksutauon jälkeen (seli seli!)

Ylöjärveltä sitten Helsingin kodin kautta kesälomamatkalle eteläiseen Ruotsiin, nimittäin Göteborgin lähistölle Kungälviin missä oli megaluokan meiningit, 4 päivää pelkkää auringonpaistetta ja aksaa. Vuokrattiin ihan matkailuauto ja lähdettiin koko perheen voimin. Matti-raukka siis valjastettiin lapsenvahdiksi 😀 Ihanaa. 

No, oli meillä oikeasti tosi mukavaa, aurinko tosiaan paistoi koko ajan, matkailuautoilu oli rattoisaa ja lapsi käyttäytyi paremmin kuin hyvin, samoin koirat! Kisatulokset oli ala-arvoisia, jatkokertomus Ylöjärven kisoille. Tai yksi aginolla Riimille sijalla 12./206. Kyllä, 206 maksi kolmosta. Olin kuitenkin kusi sukassa joka radalla, pelkäsin vaikeita kohtia enkä uskaltanut liikkua mihinkään. Rallin kanssa paletti on täysin sekaisin. Pujottelu ei vaan onnistu kisamoodissa ollenkaan ja koiran mielentila on muutenkin ihan väärä, hirveä hööki ja matkalla unohtuu esteitä ja miten ne suoritetaan. Rallin radoilla nähtiin mm. Renkaan alitus ja kontaktien juoksuhyppely, lentokeinu jne. No hei, mitäs näistä, treenihallin syövereihin mars mars ja tossua toisen eteen 🙂 onneksi ei tullut videoita! 

Juhlittiin, tietysti!


ruotsalaisessa kesässä paistaa aina aurinko!

Lomaperhe 🙂

Mutta koska tämän postauksen tekemisessä on mennyt 3 viikkoa, palataan alkuun, jälleen on matka kohti Parikkala 😀

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Heia heia! Hengissä ollaan :)


Kuten varmaan blogin seuraajat (kaikki te kaksi!) arvaatte, vauva on syntynyt ja uutta arkea opetellaan täällä kotosalla.

Lyhyt synnytyskertomus on kyllä pakko kirjoitella, ihan että jää itsellenikin muistiin 🙂 Jos ei synnytykset kiinnosta, niin rullaa alaspäin Rallin eiliseen kisavideoon.

No, laskettu aikahan oli 4.5. (Np-ultran mukaan 7.5.) ja tyttöä tiedettiin odottaa. Loppuviikkojen neuvolassa havaittiin, että vauva ei oikein meinaa laskeutua mahassa tarpeeksi alas, ja viimeiset (muistaakseni) 4-5 viikkoa elettiin siinä tilanteessa, että jos lapsivedet menee, pistän vaakatasoon ja soitellaan ambulanssi hakemaan. No, laskettu päivä tuli ja meni, pari viikkoa siitä ylikin. Lopulta sitten laittoivat Kätilöopistolle käynnistykseen 19.5. Torstaina, raskausviikolla 42+1. Menemättä kovin yksityiskohtiin, siinä torstaina sitten aamulla ballonki ja iltapäivällä joku lääke, supistuksia tuli ensin aamulla muutamia ja ballonki avasi kohdunsuuta hieman, ei kuitenkaan kovin radikaaleja tapahtumia. Illalla yhtääkkii meni lapsivedet ja supistuksia alkoi tulla 7min välein (kiitos ystäväni Mirka ja 123tea:n koivu-mansikkateen :D). Mutta voi voi, vauva oli edelleen liian ylhäällä mikä tarkoitti sitä, että mut pistettiin sänkyyn vaakatasoon ja köytettiin sikiönseurantalaitteeseen. Siinä sitten kärvistelin aamu kuuteen, välillä supisteli ja välillä ei. Aamulla kuudelta tuli lääkäri ja kätilö sanomaan, että sikiön sydänäänet eivät ole kivoja, syke on liian korkea ja takykardinen (Google kertoo lisää). Valitettavasti tilanne ”alakerrassa” oli edelleen sama eli ei edistynyt! Vauva ylhäällä ja kohdunsuu vain pari senttiä auki.

Siitä sitten siirryttiin synnytyssaliin, että laitetaan homma kunnolla käyntiin oksitosiinin avulla, plus minulle olisi luvassa parempi kivunlievitys. Muistinko kertoa että kiduin siinä sängyssä köytettynä yön yli, vain yksi panadoli ja mielikuvaharjoittelu kipua lievittämässä? 😉 Salissa lääkäri tutkaili sikiön sydänääniä ja otettiin joku mikroverinäyte päälaesta ja hop, saman tien ilmoitettiin että rouva ei tule synnyttämään alateitse, vauva ei jaksa niin kauan, kun käynnistämiseen voi mennä vaikka vuorokausi vielä. Vauva oli jo liian stressaantunut, siitä johtui korkea syke ja verinäytteessä oli maitohappoja. Hupsistakeikkaa vaan, Matti puettiin kaapuun ja minut kärrättiin leikkuriin ja vartin päästä punakka ja huutava tyttö oli pihalla, 20.5. Klo 7:43 mitoin 4034g ja 51cm. ❤

img_1418

”Marjaliisa”, ikää 1vk 🙂

Semmoinen stoori se! Sektion takia meni pari viikkoa, että jaksoin edes lähteä kävelylenkille koirien kanssa, mutta siitä lähti olo kohenemaan huimasti, lauantaina ja.sunnuntaina kävin jo koirien kanssa kevyesti treenaamassa. Sunnuntaina ajeltiin Urjalaan koko köörit voimin, siellä oli parhain Minna Kirveskoski pitämässä treenejä Koira-Kehrossa ja kun lapsi nukkui sopivasti niin hyppäsin Rallin kanssa mukaan treeniryhmään 🙂 Ai se oli ihanaa! Oikeaa agilityä puolen vuoden kävelyköpöttelyn jälkeen! Toki liikkuminen vielä varovaista.

Sen verran kuitenkin tuntui mukavalta agiliidata, että maanantaina mietiskelin josko ilmoittaisin Rallin johonkin lähikisoihin pikapuoliin. No kuinkas sattuikaan, HAUlla oli vielä ilmo auki tiistain ykkösten iltakisoihin, eikun rahat sisään! Eilen sitten mentiin illalla Hurtta areenalle, sopivasti sisko oi kylässä ja lähti tueksi ja turvaksi (vauva pärjää kyllä kotona isänsä kanssa). Eka rata tulikin nolla, tyyliä ei onneksi arvostella koska mutkissa meinasin kaatua ilman keskivartalon tukea, lisäksi melkein unohdin radan loppupuolella kun puolet aivoista taisi jäädä kotiin. Toiselta radalta siistimpi vitostulos, jota ei tullut videolle. Perusvirhe, keppien aloitus, saadaankohan sitä koskaan kuntoon? Semmoista tänne! Ralli 7.6. HAU
img_1641

img_1707

Eilinen kokoonpano koiria

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Riimille serti-h!


On tainnut yksi ihan oleellinen juttu unohtua kertoa täällä blogissa!

Että Riimi sai ensimmäisen hyppäri-sertinsä lainaohjaajan Minnan kanssa 🙂 He tehtailivat samalla reissulla myös tuplanollan, toisen radan videota en ole valitettavasti nähnyt. 

Tässä todiste: http://youtu.be/r3WHKWzlbC8 ja hieno todiste onkin! ❤

Tilannehan on nyt sellainen, että agilityvalioitumisesta uupuu vain yksi serti ja se voidaan vastaanottaa heti (1.3.2015 tehtiin eka sert-a). Ja tämä oli ensimmäinen serti hyppäriltä joten aikaisintaan vuoden päästä 26.3. sitten valioituminen mahdollista hyppyradoilta.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Hesoissa 


 Täällä sitä nyt ollaan, itä-Helsingin ghetossa asutaan jo neljättä viikkoa! Ei ole oikein riittänyt juttua tai edes energiaa blogin päivittämiseen.

Ollaan päästy kivasti mukaan HAU:n treeniryhmään ja lisäksi olen pari kertaa jo ehtinyt hallille omalla avaimella. Lisäksi tuo Racinel-areena on ihan lähellä 10min ajomatkan päässä, varattiin sieltä Parviaisen Maijun kanssa irtovuoro, kun olivat huhtikuussa alennuksessa (2h 20e!!)

Outoahan tämä kuitenkin on, olla täällä. 15v Tampereella ja jätin sinne kaiken, kodin, siskon, ystävät, työt, harrastukset. Ainakin kolme ihmistä on kysynyt, että ”joko olet kotiutunut hesoihin?” Ja ”näytät jo kotiutuneensa hyvin sinne” (ai minkä perusteella, Fb-päivitysten vai??), mitä helvettiä tollaseen voi vastata parin viikon jälkeen? Yksi vielä ihmetteli ihan tosissaan, kun kysyi vieläkö on ikävä Tampereelle ja vastasin että no päivittäin. Ai että vielä ihan päivittäin, miten se ny silleen! Vtt että ärsyttää 😀 Eli jos luette tätä ja olette arvelleet kysyä, kuinka olen sopeutunut, älkää pliis kysykö… Saattaa siinä jokunen vuosi vielä vierähtää. No joo kohteliaisuuttaanhan sitä kotiutumista kysytään ja hyvillä aikeilla, mutta joo, en ole vielä.

Lapsi ei ole vielä ulkoistunut, joten treenit on aika yksioikoisia kun pystyn vaan kävelemään vaivaisesti, alkaa pikkuhiljaa loppua mielikuvitus mitähän sitä treenaisi. Keppejä ja kontakteja on hiottu kyllä jo koko kevät. Rallin kanssa silti edelleen kepit vaikeaa, meinaa työntää täysiä ekaan väliin eikä taivu toiseen, ja lopussakin on edelleen kiire palkalle/johonkin, että virheitä tulee siinäkin. 

Raskausviikoissa mennään ihan lopullaan, keskiviikkona treeneissä tasan 38+0 kuvattiin muistoksi tällainen pätkä: https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=pt504E9rxPA

No hei, tulipa synkän sävyinen postaus. Iloa kuitenkin enimmäkseen tässä, kevät ja aurinko paistaa ja kalenterissa pelkkää tyhjää! 🙂  Ralli tykkää pitää minulle seuraa (Riimi on tapansa mukaan hieman etäisempi), mikäpä sen kivempi, kun lepäillä  päivät Halli kainalossa ❤

  

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi