Lokakuussa mennään

Nyt hei oli sellainen viikonloppu, että pitää laittaa muistiin jo! Meinaa muuten jäädä jutut unholaan.

Oli lähikisat tuossa Racinel-areenalla, joka on siis muutaman minuutin ajomatkan päässä. Lauantaina kolmoset kolme starttia. Riimin kanssa saatiin hyppäriltä nolla! 🙂 Vähän (eli paljon) oli sipsuttelin ja varmistelun makua, joten aikakin oli keskinkertainen (8./62), sertiähän sitä tietysti toivoo mutta ei ny. Voittaja-virolainen vetäisi ihan huikean radan, semmoisen kun uskaltaisi! https://www.youtube.com/watch?v=F8pOAIu8MuI

Kahdelta agiradalta ei saatu muuta kuin kokemusta.

Pitkästä aikaa Rallin kanssa sitten sunnuntaina, parin kuukauden tuumailutauko on ollut. Ensimmäisellä radalla vähän harjoiteltiin, edelleen suoran lähestymisen kepit ei onnistu, lisäksi poimi ylimääräisen esteen joka sattui olemaan A-este poikittain… 😀 siis hyppäsi sen tuki-keskipuomin ja harjan välistä… heh nauratti ja sitä ihmeteltiin sitten tuomariharjoittelijan ja päätuomari Anders Virtasten kanssa. Kaikkea sitä ehtii sattua!

Keräilin sitten vähän osaamisen rippeitä seuraaville, päätin lönkytellä rauhallisesti kun reipas kisavauhtinen juoksu vie vähän molemmat sekoilumoodiin.  Hyppäriltä vain vitonen, kun loppukuviossa jäädyin jännityksestä 😀 että ollaan päästy niin pitkälle jo ilman virheitä, myös alussa olevilta kepeiltä selvittiin kun oli vähän vino avokulma niin pystyin jarruttamaan. 

Ja hei, vikalla radalla sitten löysä lönkyttely ja kepeille taas pieni jarrutus-kulma, nollaan maaliin! Jea, vihdoinkin 🙂

Lapsi kasvaa ja alkaa olla kiinnostunut koirista. Myös koirat on alkaneet osoittaa myönnytyksiä hänelle, käyneet lipaisemassa poskesta eivätkä häivy heti kun lapsen käsi tms hipaisee karvoja
 ❤