Monta pitkäaikaista haavetta on toteutunut sitten viime postauksen! Eilen Kuopiossa tehtiin Riimin kanssa se kaukaiselta haavelta tuntunut TUPLANOLLA!!!! Ihan käsittämätöntä! Ja herkkuna päälle, ensimmäisen nollaradan sija 3./44 antoi sen viimeisen sertin ja Riimistä tuli täten Suomen Agilityvalio!! ❤
Mun ensimmäinen itse kokonaan tekemäni valio, ei vieläkään meinaa uskoa. Kyllä, minulla 20 vuotta harrastusta eikä yhtään valiota eikä sm-osallistumista. Parsoni oli lähellä, mutta viimeinen agiserti jäi saamatta. Heimon kanssa ei oikein realistista ollut, tai ajat ei oikein riittäneet järkeviin sijoihin ja aina oli jotain ettei tullut puhdasta rataa millään, sitten meni terveys siltä. Muut omat koirat eivät ole terveydellisistä syistä päässeet kovin pitkälle. Nyt sitten vihdoinkin! Ja tätä vikaa sertiä tietysti haettiin aika hartaasti koko tämä syksy, aina se vika rima tai joku yksi höpö virhe (”oltais voitettu ellei…”).
No se tuplanolla on ollut kaukainen utopia, johtuen siitä ettei vaan nollia meille noin vaan ole tehtailtu, saatikka kahta peräkkäin. Olen pitkään analysoinut ja miettinyt missä mättää, varmaan täälläkin aukonut aihetta. Nyt sitten next-one leirillä viime talvena tuli Alatalon Vapulta niitti, me ei tehdä kisamaista rataa tarpeeksi eikä (itse keksin) suoraan sanottuna kisata tarpeeksi. Ei vaan ole kisaratarutiinia. Silloin päätin että nyt perkele. Elämäntilanne on tämän vuoden ollut just sopiva, on ollut aikaa treenata, ei mitään muuta (vapaa-ajan) elämää tai harrastusta ja Helsingissä on ollut just sopivat treeniryhmät. Olen ensimmäisen kerran 20 vuoteen panostanut isomman myös rahallisesti, tiistaisin ollaan käyty Sporttikoirahallilla Liuhtojen treeneissä. Ja keskiviikkona HAUlla hyvätasoinen vapaamuotoinen treeniporukka. Kiitos heille!! Ja isoin kiitos kyllä kepo-Matille joka on mahdollistanut tämän syksyisen panostuksen ❤
https://youtu.be/JJfgY43EXHw Tässä toka rata, ekaa ei tullut videolle kunnolla.
Niin ja muita haaveita toteutuneita! Rallin kanssahan me vihdoinkin lopulta onnistuttiin kolmaskin nolla tekemään ja noustiin kakkosluokkaan, kyllä vain. Samana iltana kokeiltiin vielä kakkosissa hyppäriä ja viimeinen rima tipahti, mutta treenattiin vitostuloksella voittopallilla patsastelua. Kuva on ykkösluokan palkintojenjaosta.
Haha kuvia selatessa tuli vastaan myös yksi tärkeä saavutus. Helsingin Agilityurheilijoiden seuramestaruuskisoissa Riimin kanssa saatiin hopeaa ja Rallin kanssa pronssia! (Molemmille vitostulokset, mutta ei mietitä sellaisia, mitali on mitali 😉 )
Rallin morsian sai isänpäivän aattona 3+3 pentua (lisää quicket5.blogspot.com) ja Riimin morsian ihan näinä päivinä (dreamoor kennel, googlaatte, en muista ulkoa), itse asiassa luulin että tänään sunnuntaina, mutta ei vielä ole kuulunut mitään. Meille ei tule yhtään!
Lisäys: postasin tämän ja aloin selata facea, nyt niitä syntyy! Riimin penikoita siis.
Moikka!
ONNEA vielä täältäkin kautta!! Huippu tulos ja menestystä kerrankin suhteessa panostukseen ❤ Parsonin-kehvelin kalkkiviivoille vieminen (valmiiksi pilattuna viisivuotiaana) oli kova juttu, mut kyllä tämä on kovempi! Rapsut valiokoiralle ja kakkosluokkalaiselle ja halaus ohjaajalle 🙂