Kaikenlaista


Tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista, ei ole paljon ehtinyt blogia päivitellä. Töissä kiireitä, viimeisiä päiviä viedään ennen äitiyslomalle jääntiä, sijaisen perehdytystä ja maailman valmiiksi saantia. Ei ehdi siis työaikana päivittämään (hah siis enhän mä nyt normaalisti töistä bloggaa!).

Lisäksi kroppa antaa vähän viitteitä siitä, että kun on päivän istunut töissä niin ei illalla oikein huvita kotona koneella istua, kylkimakuulta iPadia näppäilen enintään.

Maaliskuun alkupuolella kävin Rallin kanssa Takkujen omissa kisoissa osallistumassa pariin starttiin yleisön viihteeksi ja toki omaksikin iloksi. Eka rata oli ihan jees jopa, profiililtaan kävelyaksaan ihan sopiva. Tuli vain pari perusvirhettä, alussa kepeiltä juoksi ohi ja lopussa rengas hajosi, kun Ralli kääntyi katsomaan minua. Toinen rata ei ihan enää sujunut.

Riimi kävi tosiaan taannoin naisissa, mutta valitettavasti narttu jäi tyhjäksi. Nää on aina tylsiä juttuja, mutta minkäs luonnolle mahtaa. Riimin on tarkoitus kisailla pääsiäisenä Kirveskosken ohjaamana. Muuten jees, mutta ei missään tapauksessa saa saada Sertiä agiradalta! Nimittäin nyt on vuosi kulunut ensimmäisestä ja toisesta, ja seuraava serti tarkoittaa valioitumista 😀 Ja mä haluan itse ansaita sen! 😉

Henk koht. muutoksieni tuulissa puhaltaa nyt koviten se, että Hesoihin muutto on ensi tiistaina. Lisäksi jään äitiyslomalle 30.3. eli heti pääsiäisen jälkeen. Onneksi meillä on jo treenipaikka Helsingissä, jos tiistaina muutetaan niin hyvällä lykyllä pääsen ensimmäisiin reeneihin jo alle vuorokauden kuluttua muutosta 😉 Pääsin siis Helsingin AgilityUrheilijoihin ja siellä Rallin siskon omistaja on meille diilannut jo treenipaikan samasta ryhmästä. Omatoimiryhmä-meiningillä mennään, mikä sopii hyvin minulle.

IMG_1260

Mukavaa kevättä kaikille!

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kokkolan terveiset


No hitto että olikin kiva viikonloppu! Kyllä vaan on kiva ystäviä nähdä ja vielä parhaimman harrastuksen parissa.

Rallin kanssa jaksoin kaksi rataa, joista eka meni vielä kohtuullisesti, toinen ihan pipariksi. Kolmannen ohjasi jo Minna. Raskaus iski kirjaimellisesti viime viikon lopulla päälle. Hyvästi ketteryyspäivät ja juoksemiset. Virheitä tuli joka radalta pujottelussa, mutta kisan taso oli sen verran heikko (tai Kari oli tehnyt niin vaikeat radat!), että sekä kympillä että 15:llä virhepisteellä päästiin palkinoille 🙂 Eka rata ihan voitettiin 😀 ja Minna tuli 15vpllä kolmanneksi. Palkinnot on pääasia!

Minna sitten iltapäivällä starttasi Rimpsilän kanssa 3* kolmosissa ja hitto että oli upeeta! Siis ihan mieletöntä. Ja vaikka ”jouduinkin” katsomaan vain vierestä, oli tosi palkitsevaa ja kivaa nähdä oma koira siellä radalla. Jotenkin melkein kuin itse olisin ollut puikoissa.

Ekalta radalta, hyppäriltä, hieno nolla kolmannella sijalla. Serti jäi 0.3s päähän, kun Minna kiilasi oman koiransa kanssa kakkoseksi 😀 ja vain kahdelle oli sertit jaossa. Mutta mehän itse asiassa sovittiin jo tästä aiemmin, että mä itse haen ne sertisijat sitten, Minnalla on lupa tehdä vain tavallisia nollia.

Toiselta radalta vitonen yhdellä riman tiputuksella, oli kyllä tupla lähellä. Kolmas rata meni hylyksi.

Tässä vielä video Riimin kahdesta ensimmäisestä. https://youtu.be/xVH4mGz7D0M

IMG_1115

Voittajien kelpaa hymyillä 🙂 (Voittajana Eyewitness-koira)

Riimi lähti naisiin http://personal.inet.fi/surf/dreamoor/pentuja2016.html ja me ollaan loppuviikko makailtu Rallin kanssa sohvalla 🙂 Nyt viikonlopuksi lähtö NextOne-leirille, niin parasta!

12657816_10153424129330745_6320478794671664525_o

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Historian lehtien havinaa


Sitä mä vaan tulin sanomaan, että huomenna pitkästä aikaa agilitymatkalle! Tänä vuonna perinteinen Eckerön matka jäi valitettavasti tekemättä, ihan siitä syystä että em. kisaa ei enää järjestetä 😦

No, nyt tie vie eksoottiseen Kokkolaan johon matkaan Jalosen Karin kyydillä ja tapaan(tapaamme) paikan päällä Simosta saapuvan kaverini. Ja ihan näin siis koko viikonloppu pe-su aksaa! Itse menen Rallin kanssa lauantaina 3 starttia ja sunnuntaina Nekun kanssa 2 juoksentelua. Minna kisaa Riimillä, kuusi rataa per päivä on mulle aivan liikaa. Niin on kyllä jo kolmekin. Tiistaina tamskilla ykkösten iltakisoissa pari pyrähdystä kävelyaksaa Rallin kanssa (10, kepit ja putki & 10, kepit ja putki) ja olo ei ollut ehkä aivan parhain sen jälkeen. Mutta mikä ei tapa se vahvistaa.

Löytyipä facesta elävää aineistoa PanikTours-matkanjärjestäjän ensimmäiseltä matkalta Kajaaniin, jossa aksasin hannan Ennin kanssa. Hirveetä! 😀 😀 OMG mitä menoa 😀 Tuohon aikaan ei taidot riittäneet korjata Ennin rimaongelmaa. Mutta hei mitä ohjausta! huh huh. Onneksi on näköjään hieman kehitystä tapahtunut. Niin ja miksi Leena ei nosta käsiä virheiden merkiksi? No edellisenä iltana baarissa ollessa sovittiin, että jos ei nosta kertaakaan, niin tarjoan illan. Mutta hylsy oli pakko näyttää, joten voitin vedon!

 

 

Kategoria(t): Uncategorized | 4 kommenttia

Tamskilla


Käytiin eilen Tamskin kisoissa Riimin kanssa, tuloksena oli 0, 10 ja hyl. Eli vihdoinkin jotain muuta kuin hylsyjä 😉

Pakko myöntää, juokseminen alkoi olla vaivalloista, varsinkin kun en ole pariin viikkoon treenannut enkä yhtään tiennyt miltä tuntuu. Ei tuntunut kovin erikoisen hyvältä. Kolmannella radalla hyydyin ihan täysin, jalat oli makaroonivelliä ja jäähdyttelylenkki aika vaivalloista, onneksi kepo-Matti oli mukana 🙂 Megalomaaninen anemia vaivaa omituisella tavalla, lihakset on heikot ja väsyvät tosi nopeaan. Adrenaliini korjaa hieman, mutta ei näköjään ihan loppuun saakka. Vähän nyt epäilyttää ensi viikonlopun Vantaa, varsinkin kun olen menossa sinne itsekseni ilman kepo-apua. No päivä kerrallaan.

Eka ja alkuun sähläilyä, kun oma vammaisuus tuli vähä yllätyksenä:

Toinen ja paras. Tämän lopussa tein epäonnistuneen eläinkokeen mutta alkuperäinen ohjausvalinta olisi varmasti onnistunut, nyt lähetin ”poispäinkäännöllä” kun teki mieli kokeilla.

Kolmas ja huonoin:

 

Lauantaina ulkoiltiin mahtavassa säässä!

ulkoilu

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

2015 ja 2016


Olisiko aika perinteiselle menneen vuoden analyysille? Että miten niinkun meni? Viime vuoden ekassa postauksessa olen toivonut seuraavia asioita / asettanut tavoitteita:

Tulevalle vuodelle toivon edelleen jatkuvaa terveyttä. Tuloksista tietysti toiveissa, että Riimin kanssa noustaisiin kolmosiin. Rallin kanssa ehkä kisauran aloitus, who knows?

No sehän meni hyvin ja vähemmän hyvin.

Riimi:

  • Oli saikulla maaliskuun (tassusta löytyi orapihlajan piikki joka aiheutti vaivaa) sekä heinäkuusta lokakuuhun 3.5kk Supraspinatuks tendiopahtyn takia. Eli saikkuaika oli lähes puolet vuodesta. No, vaivat oli onneksi parannettavia joten ihan hyvin meni, sanoisin!
  • Kolmosiin noustiin heti helmikuusta niin että heilahti, sitten tuli heti pari nollaa peräjälkeen ja sen jälkeen on ollut laskusuhdanteista. Startattiin kolmosissa 34 kertaa, 4 nollaa (nollaprossa 11.7% 😀 ), saman verran vitosia ja käytännössä loput hyllyjä. Se on kaikki tai ei mitään!
  • Riimi sai käydä naisissa 🙂 ja kolme pentua saatiin maailmalle.

 

Ralli:

  • Aloitettiin kisaaminen! Onhan se vähän vielä hassuttelua 🙂
  • Terve kuin pukki! Vuoden saikkusaldo tasan 0

Koirien kanssa vuoden kohokohdat ovat olleet ainakin NextOne-leirille pääsy! Niin kuin arvelin, on ollut ihan huikeaa ja huippua ja mahtavaa! Lisäksi toki mieltä on lämmittäneet serti-nollat kevätpuolella 🙂 ja kaikki kivat reissut, leirit ja treenit.

Minä:

  • Kun kerran lähdettiin viime postauksessa henkilökohtaiselle tielle niin jatketaan vähän. Tilityspostauksessa en muistanutkaan mainita, että kaiken muun paskan lisäksi olen kärsinyt jo kolmatta vuotta välilevyvaivasta mikä on aiheuttanut kroonistunutta kipua, joka taas tarkoittaa käytännössä sitä, että selkä on kipeä 24/7. Kaikki arkiset asiat täytyy miettiä selän kautta, alkaen kengän nauhojen sitomisesta. Osan liikuntaharrastuksista olen joutunut jättämään tämän takia, mutta hampaita purren ja kipua sietäen (ei siihen kuole, lupaan!) käynyt ratsastamassa ja juossut kisoja (pitkät päivät aiheuttaa, sinällään itse lyhyt spurtti-juokseminen on ok). Mutta mitä ihmettä, elokuun lopussa huomasin että sen lisäksi, että Saku ei maistu, ovat myös selkäsäryt olleet poissa pari viikkoa! Eimen! Kiitos raskaushormonien, olen ollut loppuvuoden paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan.
  • Liikuntaa en toki ole jättänyt selkäsärkyjen tai raskauden takia, vaan vain lisännyt vaikka kaikkea kivaa ei ole voinut tehdä. Joskus (aina) sattuu enempi tai vähempi, mutta mikä ei tapa se vahvistaa. Treenejä 544 kertaa, 603 tuntia. Voittajana tietysti koiran ulkoilutus, josta merkkailen Heiaheiaan vain pidemmät yli puolen tunnin lenkit. Seuraavana pyöräily (2015km), agility (59 kertaa), ratsastus (44 krt) jne. Eli aika hyvin! Paras liikuntavuosi siitä, kun olen alkanut pitämään kirjaa (2011) ja minähän nimittäin pidän tarkkaa kirjaa!

Vuodelle 2016 en aio tehdä mitään lupauksia tai tavoitteita, varsinkaan mitään itsestään selvyyksiä kuten terve lapsi, kaikki menisi hyvin, pääsisin takaisin kuntoon pian, asettauduttaisiin Hesoihin kivasti, koirat ja itse pysyttäisiin terveinä ja mitä näitä nyt on?

Riimin kanssa tavoitellaan sitä, että saataisiin kisaonnistuminen oikealle tasolle. Rallin kanssa kokemusta lisää.

Hyvää vuotta 2016 kaikille!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Jokainen päivä on hyvä!


Winds of change! Nya vindar. Aika vähän tulee kirjoiteltua henkilökohtaisia asioita tänne, tai siis itse asiassa ei lainkaan. Jotenkin oletan, että suurin osa lukijoista kuitenkin tuntee mut, seuraa facea tms. Mutta tiiä teistä?! Kirjoittelenpa sitten pari riviä henk koht elämästä, ihan että itsellenikin jäisi jotain muistiin.

Tässä on viime vuosina ollut melkomoista myllerrystä ja säätöä. Kun jäin leskeksi helmikuussa -07, arvelin että tästä kun selviän niin kestän mitä vaan mitä eteen tulee. No, näinhän se tietysti tavallaan on ollutkin, mutta jonkin verran on vastatuulta mahtunut elämään viime vuosina, mikä nyt varmaan on ihan normaalia elämää, ei kai kellään mene vain hyvin ja helposti aina?

Niin, se oli yksi taannoinen vappuyö, kun miehen kanssa tehtiin perhepoliittinen päätös, antaa lapsen tulla jos on tullakseen, kun on ne yt:tkin tulossa Nokialla, kivasti saisi raskaudesta suojan potkuja vastaan. Ja ikääkin alkoi olla (olin 32v). No sehän ei menny kuin strömsöössä. Pari-kolme ekaa vuotta meni ihan ihmetellessä ja miettiessä, että ei kai sitten. Kunnes pari vuotta sitten gyne ”pakotti” meidät tutkimuksiin (mitään syytä ei koskaan löytynyt) ja sitä kautta lopulta hedelmöityshoitoihin. Passiivinen osallistuminen? Vähän niinkuin vahingossa sitten päädyttiin niihin hoitoihin. 3 epäonnistunutta kierrosta tehtiin, kunnes tänä vuonna keväällä sanoin etten kyllä hetkeen jaksa neljättä. Siihen väliin mahtui myös yksi ihan sattumalta perustutkimuksen yhteydessä löytynyt kohdun ulkopuolinen raskaus (7+5), siltä istumalta sitten leikattavaksi, minä kun olin just lähdössä siitä OMD-leirille Riimin kanssa flyball-näytökseen, koiratkin odotteli Taysin parkkipaikalla autossa valmiina. Ei menty Kaarinaan vaan leikkaussaliin. Niin siinä vaan kävi, että vähitellen haaveet vaihtui oman hevosen hankintaan. Paitsi nyt sitten elokuun loppupuolella ihmettelin lankomiehen valmistujaisjuhlissa, että mikä ihme on kun ei Saku maistu, nyt on Maija varmaan kipeänä. Vappuna 2016 tulee (toivon mukaan) tasan viisi vuotta tuosta alkuperäisestä poliittisesta päätöksestä.

12356760_10153324375765745_3575862755285410474_o

Ralli ei voi jalan juuresta irrota.

No mutta eihän siinä vielä tietenkään kaikki! Vielä vähemmän olen täällä työasioistani tilittänyt, mutta kerron nyt sen verran, että Nokialta lähdön jälkeen ajauduin työhön, josta en ole nauttinut lainkaan. Liian negatiivista, tavoitteetonta, ei kehitysnäkymiä, ei vastaa ammattiani, työpaikkakiusaamista (tai jotain vastaavaa) erään työkaverin taholta jne. Mutta jotainhan se ihmisen on tehtävä elantonsa eteen, eikös? Nyt sitten 1,5v (VUOTTA!!) olen (epätoivoisesti) etsinyt töitä Tampereen seudulta ja omalta alaltani. Voin kertoa, että rekrykuvioissa olen kohta ammattilainen, voisin kirjoittaa kirjan kaikesta outouksista mitä on vastaan tullut. Viimeisin paikka, missä kävin haastattelussa, olivat haastattelijat jo sopimassa työsopimuksen allekirjoituspäivää siinä heti, no he vielä soittelee suosittelijoille, mutta varmasti näemme vielä ennen joulua (allekirjoitus-merkeissä). No, ei nähdä. Kun sittenkin olisi pitänyt olla skilssejä joita ei ole, joista ei mainittu aiemmin tai haastattelussa mitään. Oli ihan vähän taas petetty olo, eikä ollut ensimmäinen kerta…

Tässä tilityksessä on nyt tarkoitus päätyä siihen faktaan, että mieheni on jo muuttanut työn perässä Helsinkiin, meillä menee Tampereen kämppä myyntiin tammikuun alussa, ja myynti-uuden osto-aikataulujen mukaan sitten siirryn Matson perässä pääkaupunkiseudulle. Elokuussa vihjaisinkin jo, että on muutoksia tulossa, mutta itsekään en tiennyt että näin isoja! Tällöin olin hakenut yhtä mielenkiintoista duunia Vantaalta ja toista Sveitsistä, ajattelematta vielä edes muuttoa kunnolla, lisäksi Matti ei ollut valmis siirtymään pk-seudulle tuolloin. No, nyt elämä pakottaa, haluttiin tai ei, Matson vaihtoehdoiksi marraskuussa annettiin työttömyys Tampereella tai hyvä duuni Helsingissä. Minä nyt etsin sitten töitä Helsingin suunnilta ensi syksystä lähtien, tuo mainitsemani viimeisiin rekry-hassuttelu oli muuten espoolainen firma.

Tuntuu aika haikealta ja surulliselta, mutta elämä on. Ei ole mennyt pätkääkään niinkuin itse olen edes etäisestä ajatellut tai suunnitellut. Parempi vaan heittäytyä ja ajautua, sattuman ohjaamana. Treenikuviot on toki Stadissa jo alustavasti sovittu…

12119133_10153222467860745_5062156516292959855_n

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

NextOne leiri nr 2


Juu me oltiin taas NextOne-leirillä. Viime kerralla oli melkoinen katastroofi ja nöyryytys, tällä kertaa oltiin jo edistytty eikä hävettänyt niin paljoa. Ei sillä etteikö tullut erittäin runsaasti sanottavaa/korjausehdotuksia/treenivinkkejä/ohjeita, niitähän toki halutaan. Mutta edelliseen viikonloppuun verrattuna oltiin edistytty kyllä.

Hitosti vielä vaatii kyllä töitä. Estefokus on heikko, Ralli on tosi kiinni minussa ja heikosti lukitsee esteitä. Eli lisää itsenäistä estesuorittamista. Niistot ym oli hankalia kun ei lähtenyt. Ja onhan tuo huomattu varsinkin kisatilanteessa, että kääntyy lähes joka esteen jälkeen katsomaan, että mitämitämitä vaikka nokan edessä on este ja mun liike (muka) ohjaa eteen. 🙂

Tässä nyt pari ihan onnistunutta otosta, kun viime kerralla olin hieman maani myynyt ja pistin vaan niitä mokakohtia. Virhe on ystävä.


Riimin annoin ystäväni ohjattavaksi, hänellä on kaikki omat koirat olleet pitkään (lähes vuoden) saikuilla ja nyt kun mulla oli kaksi toimivaa peliä niin mikäpä siinä. Riimi oli super!!! ❤ Ja Minna on todella taitava ohjaaja, hyvillä mielin annoin Rimpsan lainaan. Oli todella hienoa ja suorastaan liikuttavaa katsoa heidän menoaan!! Olen ylpeä hyvin koulutetusta koirasta ja siis vaan niin… mahtavaa oli ihan katsojanakin. Ei edes sanat riitä. Toivottavasti saan nähtäväksi vielä videoita, että voin (voidaan, toivottavasti täälläkin) fiilistellä lisää 🙂 Huh huh!

Mitäs loppuvuotena? Nyt lauantaina Stenbergin Heinin koulutukseen, loppuvuoden kaikki kisat ym on vielä katsomatta. Ehkä siellä jotain, katsotaan. Ensi vuoden alku ja kevät mennään mun mahan voinnin mukaan.

Ai hei minkä jo olen unohtanut, parsonin kanssa tehtiin taannoin yksi nolla! Kyllä sellaiset ilot pitää mainita ja ihan videokin on 🙂

PS. Olinpa laittanut itselleni muistilistan viime leiriltä. Edistystä ON tapahtunut!

  • Persjättö -> KYLLÄ! tehtiin. Videostakin näette. 🙂
  • Saksalainen -> KYLLÄ! toka videosta näkee. Huom. myös helikopteri! 🙂
  • Sivuirrotukset -> ei ny tehty.
  • Viskileikkaus -> ei ny tehty.
  • Niisto -> EI! Tää on treenilistan kärkipäässä.
  • Poispäinkäännös -> KYLLÄ!! jihuu!
  • Takaaleikkaus -> ei ny tehty.
  • Estefokus paremmaksi -> NO EI!! Tää on se number ONE.
  • Ralli alitteli kärkihyppyjä / takaakiertoja -> KYLLÄ!! Tai siis ei! Ei alitellut kertaakaan, vaikka oli houkuttelevia kohtia. Jes 🙂
  • Keppien häiriöt / sivuirrotukset (no tää nyt on toki muutenkin alkutekijöissään meillä) -> Kyllä / ei. En laita huutomerkkejä. KEpit meni hyvin itsessään, mutta pakkovalssi-niisto-törkkäsyt ei onnistunueet ollenkaan, mikä nyt olikin odotettavissa. Mä en osaa, estefokus huono, vaativa tehtävä. Treenilistalla nr. 3.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi