Vielä on kesää


Jäljellä. Mites meillä nyt menee? Ihan mukavasti, kiitos kysymästä. Kotiutuminen Helsinkiin on edelleen pahasti kesken, joka päivä taistelen hirveää Tampereen koti-ikävää vastaan 😀 No, päivä kerrallaan. 

Juhannuksen tienoo vietettiin Parikkalan kesäparatiisissa, ai että siellä on ihanaa! Nyt vielä bonuksena se, että anoppi eli lapsen mummo tietysti lisäapuna lapsenhoitoon. Kyllä kelpaa koirien ja meikäläisten! Oli ihana hellekeli koko viikon, koirat nautti järvessä pulikoinnista ja lisäksi viikkoon sisältyi runsaasti agilityä sekä treenien että kisojen merkeissä.

Savonlinnan lähistöllä oli kisat juhannuksen aattona ja päivänä, aivan mahtavan upealla paikalla Tanhuvaaran urheiluopistolla. Riimi sai yhden nollan hyppäriltä sijalla 3. Eikä sertiä voitu ottaa vastaan, kun tältä Pirttikoski-tuomarilta oli jo yksi 🙂 Olipa mahtavat puitteet kaikin puolin ja kentän pohja aivan priimaa!

No juhannuksesta sitten suorin vartaloin ylöjärvelle Agirotuun, jossa rallille oli luvassa 2 plus 1 starttia ja Riimille 5 plus 1, plus yksi on epävirallinen joukkuekisa. Menipähän penkin alle! Viikonlopun saldona nimittäin 9 hylsyä! 😀 Rallin kepit on ihan perseellään, joka radalla korjailtiin niitä 1-6 kertaa. Riimin kanssa vaan omaa tössimistä, on vähän hakusessa homma juoksutauon jälkeen (seli seli!)

Ylöjärveltä sitten Helsingin kodin kautta kesälomamatkalle eteläiseen Ruotsiin, nimittäin Göteborgin lähistölle Kungälviin missä oli megaluokan meiningit, 4 päivää pelkkää auringonpaistetta ja aksaa. Vuokrattiin ihan matkailuauto ja lähdettiin koko perheen voimin. Matti-raukka siis valjastettiin lapsenvahdiksi 😀 Ihanaa. 

No, oli meillä oikeasti tosi mukavaa, aurinko tosiaan paistoi koko ajan, matkailuautoilu oli rattoisaa ja lapsi käyttäytyi paremmin kuin hyvin, samoin koirat! Kisatulokset oli ala-arvoisia, jatkokertomus Ylöjärven kisoille. Tai yksi aginolla Riimille sijalla 12./206. Kyllä, 206 maksi kolmosta. Olin kuitenkin kusi sukassa joka radalla, pelkäsin vaikeita kohtia enkä uskaltanut liikkua mihinkään. Rallin kanssa paletti on täysin sekaisin. Pujottelu ei vaan onnistu kisamoodissa ollenkaan ja koiran mielentila on muutenkin ihan väärä, hirveä hööki ja matkalla unohtuu esteitä ja miten ne suoritetaan. Rallin radoilla nähtiin mm. Renkaan alitus ja kontaktien juoksuhyppely, lentokeinu jne. No hei, mitäs näistä, treenihallin syövereihin mars mars ja tossua toisen eteen 🙂 onneksi ei tullut videoita! 

Juhlittiin, tietysti!


ruotsalaisessa kesässä paistaa aina aurinko!

Lomaperhe 🙂

Mutta koska tämän postauksen tekemisessä on mennyt 3 viikkoa, palataan alkuun, jälleen on matka kohti Parikkala 😀

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Vielä on kesää

  1. Krisse sanoo:

    Olipas ihania kuvia ja kuulumisiakin! Vaikka radat ei ihan putkeen menneet, kokemuksia ja kesäelämää on hyvä nippu 😊 Tsemppiä Hesaan, ajan kanssa ne kuulemma tulee lapsillekin ”juuret ja siivet”; ehkä äidille myös ❤️

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s