Heia heia! Hengissä ollaan :)

Kuten varmaan blogin seuraajat (kaikki te kaksi!) arvaatte, vauva on syntynyt ja uutta arkea opetellaan täällä kotosalla.

Lyhyt synnytyskertomus on kyllä pakko kirjoitella, ihan että jää itsellenikin muistiin 🙂 Jos ei synnytykset kiinnosta, niin rullaa alaspäin Rallin eiliseen kisavideoon.

No, laskettu aikahan oli 4.5. (Np-ultran mukaan 7.5.) ja tyttöä tiedettiin odottaa. Loppuviikkojen neuvolassa havaittiin, että vauva ei oikein meinaa laskeutua mahassa tarpeeksi alas, ja viimeiset (muistaakseni) 4-5 viikkoa elettiin siinä tilanteessa, että jos lapsivedet menee, pistän vaakatasoon ja soitellaan ambulanssi hakemaan. No, laskettu päivä tuli ja meni, pari viikkoa siitä ylikin. Lopulta sitten laittoivat Kätilöopistolle käynnistykseen 19.5. Torstaina, raskausviikolla 42+1. Menemättä kovin yksityiskohtiin, siinä torstaina sitten aamulla ballonki ja iltapäivällä joku lääke, supistuksia tuli ensin aamulla muutamia ja ballonki avasi kohdunsuuta hieman, ei kuitenkaan kovin radikaaleja tapahtumia. Illalla yhtääkkii meni lapsivedet ja supistuksia alkoi tulla 7min välein (kiitos ystäväni Mirka ja 123tea:n koivu-mansikkateen :D). Mutta voi voi, vauva oli edelleen liian ylhäällä mikä tarkoitti sitä, että mut pistettiin sänkyyn vaakatasoon ja köytettiin sikiönseurantalaitteeseen. Siinä sitten kärvistelin aamu kuuteen, välillä supisteli ja välillä ei. Aamulla kuudelta tuli lääkäri ja kätilö sanomaan, että sikiön sydänäänet eivät ole kivoja, syke on liian korkea ja takykardinen (Google kertoo lisää). Valitettavasti tilanne ”alakerrassa” oli edelleen sama eli ei edistynyt! Vauva ylhäällä ja kohdunsuu vain pari senttiä auki.

Siitä sitten siirryttiin synnytyssaliin, että laitetaan homma kunnolla käyntiin oksitosiinin avulla, plus minulle olisi luvassa parempi kivunlievitys. Muistinko kertoa että kiduin siinä sängyssä köytettynä yön yli, vain yksi panadoli ja mielikuvaharjoittelu kipua lievittämässä? 😉 Salissa lääkäri tutkaili sikiön sydänääniä ja otettiin joku mikroverinäyte päälaesta ja hop, saman tien ilmoitettiin että rouva ei tule synnyttämään alateitse, vauva ei jaksa niin kauan, kun käynnistämiseen voi mennä vaikka vuorokausi vielä. Vauva oli jo liian stressaantunut, siitä johtui korkea syke ja verinäytteessä oli maitohappoja. Hupsistakeikkaa vaan, Matti puettiin kaapuun ja minut kärrättiin leikkuriin ja vartin päästä punakka ja huutava tyttö oli pihalla, 20.5. Klo 7:43 mitoin 4034g ja 51cm. ❤

”Marjaliisa”, ikää 1vk 🙂

Semmoinen stoori se! Sektion takia meni pari viikkoa, että jaksoin edes lähteä kävelylenkille koirien kanssa, mutta siitä lähti olo kohenemaan huimasti, lauantaina ja.sunnuntaina kävin jo koirien kanssa kevyesti treenaamassa. Sunnuntaina ajeltiin Urjalaan koko köörit voimin, siellä oli parhain Minna Kirveskoski pitämässä treenejä Koira-Kehrossa ja kun lapsi nukkui sopivasti niin hyppäsin Rallin kanssa mukaan treeniryhmään 🙂 Ai se oli ihanaa! Oikeaa agilityä puolen vuoden kävelyköpöttelyn jälkeen! Toki liikkuminen vielä varovaista.

Sen verran kuitenkin tuntui mukavalta agiliidata, että maanantaina mietiskelin josko ilmoittaisin Rallin johonkin lähikisoihin pikapuoliin. No kuinkas sattuikaan, HAUlla oli vielä ilmo auki tiistain ykkösten iltakisoihin, eikun rahat sisään! Eilen sitten mentiin illalla Hurtta areenalle, sopivasti sisko oi kylässä ja lähti tueksi ja turvaksi (vauva pärjää kyllä kotona isänsä kanssa). Eka rata tulikin nolla, tyyliä ei onneksi arvostella koska mutkissa meinasin kaatua ilman keskivartalon tukea, lisäksi melkein unohdin radan loppupuolella kun puolet aivoista taisi jäädä kotiin. Toiselta radalta siistimpi vitostulos, jota ei tullut videolle. Perusvirhe, keppien aloitus, saadaankohan sitä koskaan kuntoon? Semmoista tänne! Ralli 7.6. HAU

Eilinen kokoonpano koiria