Jokainen päivä on hyvä!


Winds of change! Nya vindar. Aika vähän tulee kirjoiteltua henkilökohtaisia asioita tänne, tai siis itse asiassa ei lainkaan. Jotenkin oletan, että suurin osa lukijoista kuitenkin tuntee mut, seuraa facea tms. Mutta tiiä teistä?! Kirjoittelenpa sitten pari riviä henk koht elämästä, ihan että itsellenikin jäisi jotain muistiin.

Tässä on viime vuosina ollut melkomoista myllerrystä ja säätöä. Kun jäin leskeksi helmikuussa -07, arvelin että tästä kun selviän niin kestän mitä vaan mitä eteen tulee. No, näinhän se tietysti tavallaan on ollutkin, mutta jonkin verran on vastatuulta mahtunut elämään viime vuosina, mikä nyt varmaan on ihan normaalia elämää, ei kai kellään mene vain hyvin ja helposti aina?

Niin, se oli yksi taannoinen vappuyö, kun miehen kanssa tehtiin perhepoliittinen päätös, antaa lapsen tulla jos on tullakseen, kun on ne yt:tkin tulossa Nokialla, kivasti saisi raskaudesta suojan potkuja vastaan. Ja ikääkin alkoi olla (olin 32v). No sehän ei menny kuin strömsöössä. Pari-kolme ekaa vuotta meni ihan ihmetellessä ja miettiessä, että ei kai sitten. Kunnes pari vuotta sitten gyne ”pakotti” meidät tutkimuksiin (mitään syytä ei koskaan löytynyt) ja sitä kautta lopulta hedelmöityshoitoihin. Passiivinen osallistuminen? Vähän niinkuin vahingossa sitten päädyttiin niihin hoitoihin. 3 epäonnistunutta kierrosta tehtiin, kunnes tänä vuonna keväällä sanoin etten kyllä hetkeen jaksa neljättä. Siihen väliin mahtui myös yksi ihan sattumalta perustutkimuksen yhteydessä löytynyt kohdun ulkopuolinen raskaus (7+5), siltä istumalta sitten leikattavaksi, minä kun olin just lähdössä siitä OMD-leirille Riimin kanssa flyball-näytökseen, koiratkin odotteli Taysin parkkipaikalla autossa valmiina. Ei menty Kaarinaan vaan leikkaussaliin. Niin siinä vaan kävi, että vähitellen haaveet vaihtui oman hevosen hankintaan. Paitsi nyt sitten elokuun loppupuolella ihmettelin lankomiehen valmistujaisjuhlissa, että mikä ihme on kun ei Saku maistu, nyt on Maija varmaan kipeänä. Vappuna 2016 tulee (toivon mukaan) tasan viisi vuotta tuosta alkuperäisestä poliittisesta päätöksestä.

12356760_10153324375765745_3575862755285410474_o

Ralli ei voi jalan juuresta irrota.

No mutta eihän siinä vielä tietenkään kaikki! Vielä vähemmän olen täällä työasioistani tilittänyt, mutta kerron nyt sen verran, että Nokialta lähdön jälkeen ajauduin työhön, josta en ole nauttinut lainkaan. Liian negatiivista, tavoitteetonta, ei kehitysnäkymiä, ei vastaa ammattiani, työpaikkakiusaamista (tai jotain vastaavaa) erään työkaverin taholta jne. Mutta jotainhan se ihmisen on tehtävä elantonsa eteen, eikös? Nyt sitten 1,5v (VUOTTA!!) olen (epätoivoisesti) etsinyt töitä Tampereen seudulta ja omalta alaltani. Voin kertoa, että rekrykuvioissa olen kohta ammattilainen, voisin kirjoittaa kirjan kaikesta outouksista mitä on vastaan tullut. Viimeisin paikka, missä kävin haastattelussa, olivat haastattelijat jo sopimassa työsopimuksen allekirjoituspäivää siinä heti, no he vielä soittelee suosittelijoille, mutta varmasti näemme vielä ennen joulua (allekirjoitus-merkeissä). No, ei nähdä. Kun sittenkin olisi pitänyt olla skilssejä joita ei ole, joista ei mainittu aiemmin tai haastattelussa mitään. Oli ihan vähän taas petetty olo, eikä ollut ensimmäinen kerta…

Tässä tilityksessä on nyt tarkoitus päätyä siihen faktaan, että mieheni on jo muuttanut työn perässä Helsinkiin, meillä menee Tampereen kämppä myyntiin tammikuun alussa, ja myynti-uuden osto-aikataulujen mukaan sitten siirryn Matson perässä pääkaupunkiseudulle. Elokuussa vihjaisinkin jo, että on muutoksia tulossa, mutta itsekään en tiennyt että näin isoja! Tällöin olin hakenut yhtä mielenkiintoista duunia Vantaalta ja toista Sveitsistä, ajattelematta vielä edes muuttoa kunnolla, lisäksi Matti ei ollut valmis siirtymään pk-seudulle tuolloin. No, nyt elämä pakottaa, haluttiin tai ei, Matson vaihtoehdoiksi marraskuussa annettiin työttömyys Tampereella tai hyvä duuni Helsingissä. Minä nyt etsin sitten töitä Helsingin suunnilta ensi syksystä lähtien, tuo mainitsemani viimeisiin rekry-hassuttelu oli muuten espoolainen firma.

Tuntuu aika haikealta ja surulliselta, mutta elämä on. Ei ole mennyt pätkääkään niinkuin itse olen edes etäisestä ajatellut tai suunnitellut. Parempi vaan heittäytyä ja ajautua, sattuman ohjaamana. Treenikuviot on toki Stadissa jo alustavasti sovittu…

12119133_10153222467860745_5062156516292959855_n

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Jokainen päivä on hyvä!

  1. Tykkään niin lukea sun tekstejä: olet niitä harvoja jotka osaa olla kiinnostava, rehellinen ja ytimekäs samaan aikaan. Uutta ja kiinnostavaa pukkaa nyt monesta tuutista, toivon rakkaudella kaikkea hyvää& kaunista matkaan kohti etelää, vanhemmuutta ja uutta kotia. Eeva Kilpikö se oli joka sanoi, että ”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää!”

  2. Heidi sanoo:

    Oi Maija, kirjoitat niin kauniisti elämästäsi, että mikään elämänviisaus ei sovi sen rinnalle. Joten olen niin onnellinen puolestasi erityisesti raskauden vuoksi, ensi vuodesta tulee varmasti hyvä!
    Hyvää Joulua!!
    Terkuin Heidi S

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s