Olipa kohtuu tunnepitoinen viikonloppu, jälleen. Lauantain pakersin omien kisojen ylitoimijana ja jännitin sunnuntaita. Sunnuntaina oli Riimin ekat kisat ja myös toki Heimo ja Nekku. Mutta siihen väliin mahtui ikävä juttu, Hanna soitti keskellä yötä, että ihanainen Enni-koira pitää viedä lopetettavaksi 😦 Meni sitten se yö siihen, aamulla oli itkettynyt, valvonut, jännittynyt ja väsynyt olo… Paljon enemmän jostain syystä itketti Ennin lopetus kuin oman Iman, ehkä tuo yhtäkkisyys jotenkin on rankkaa. Ja Enni oli kuin oma koira minulle, yhtä laumaahan nämä ovat meillä. Nyt on jäljellä vain hömelöt poijjaat, kireät akat ovat paremmilla metsästysmailla.
Mutta ei sitten muuta kun kisoihin huonosti (ja hieman oluenhuuruisestikin) nukutun yön jälkeen! Itketti, jännitti jne.
Eka rata meni kuten arvelin, sähellykseksi. Vähän liian vaikeaa vielä tuo keppien suoritus täydessä kisavireessä.
Toiselta radalta vitonen! Voittofiilis!! 😀 Nyt vaan paaaljon keppien ja kontaktien lisäreeniä. Boonuksena toinen sija, etenemä oli mukavat 4,64m/s. \o/
Heimolle ja Nekulle myös tulokset 5vp ja hyl. Eli aika kiva tulossaldo kuitenkii. Vähän aloin hyytyä loppua kohden, mutta sisulla vedettiin.
Nekku agirata (5vp)
Nekku hyppäri (hyl):
Heimon agirata (5vp):
Heimon hyppäri (hyl):
Mairan kennel 