Huh huh ja niin edelleen!


Takkujen 10-v kisat on hieman vieneet menneeltä viikolta aikaa. Vai sanoisinko, että paljon? Lisäksi samalle viikolle sattui ohjelmistojohtamisen kurssin viimeiset kaksi kurssipäivää. Mutta onneksi kepo kiirehti apuun Saksasta! 🙂

Riimi oli tosiaan pari päivää ”yksin” kotona kurssin takia, eli tiistaina ja keskiviikkona kuutisen tuntia. Hyvähermoinen jäbä, ei ole naapureilta kuulunut palautetta (pyydetty on tarvittaessa tietoa koirien ulinasta). Aamulla lähtiessä jätin kongin syötäväksi ja pari kierretikkua, eipä paljon perään vinkunut. Ja tietysti belgit ovat toisella puolella aidan takana läsnä koko ajan, ettei ihan yksin tietenkään tarvitse olla.

Muutenkin maan mainio kaveri!! Kerta kaikkiaan! Mitään se ei pelkää eikä katso pitkään, nytkin oli mukana takkujen kisoissa molempina päivinä ja ei mitään ongelmaa. Kisoissa tavattiin (sattumalta) useita samanikäisiä pupseja, ja aika dominoiva kaveri tämä Riimi. Aussipentuja pisti satanolla, hyppäsi samanikäisten urospenntujen selkään kyselemättä heti. Yksi pieni ihana kromfoländer-narttu (tasan saman ikäinen) oli sopivan vastaanpanevaa sorttia ja hyvä leikkikaveri 😉 Muuten Riimi kyllä vei peliä. Muutenkin kisoissa pärjättiin hienosti, Riimi oli supersosiaalinen kaikkia ihmisiä kohtaan ja aika kivasti jätti isot koirat rauhaan, kun käveltiin kenttiä ympäri.

Mitäs muuta ollaankaan tehty ja opittu… Hän osaa istua käskystä! Ja olla hienosti autossa ja häkissä. Ja mennä agilityputkeen. Myös kupilla odottelu sujuu jo pidemmänkin aikaa. Viksu penne! Ja mikä parasta, luoksetulo nimeä huudettaessa on TÄYSILLÄ KOHTI! 😉 Hihanssa kävely on vielä erittäin kesken, hihna on Riimin mielestä luotu roikkumiseen ja vetoleikkeihin. Toki vähänlaisesti (onneksi) vielä hihnaa tarvitaan, mutta päivittäin kuitenkin, esim. kun siirrytään autolle ja välillä käydään korttelin ympäri pissalenkillä.

Heimo on kaveri, mutta belgit dissaa pentua ihan yhtä paljon kuin alussakin. Remo on viileänä ja Ima hieman enemmän viileänä, jos edes mahdollista. mutta hyvä näin, me keskitytään Riimin kanssa suhteemme luomiseen 😉

Heimouutisia! Niinhän siinä sitten kävi, että kaikkien iloksi Heimo ja Hanna vetäisivät kylmiltään lauantaina hyppyradalta nollan. Jumaleissön! Ihan käsittämätöntä! Itku tuli silmään, varsinkin kun Hannalla otti koville ekan radan vaikeudet… Ja sitten kun onnistuivatkin, voi tsiisös! En meinannut uskoa, että tuomarin käsi ei heilunut. Itse meinasin pilata koko homman huutelemalla radan laidalta ”hyvähyvä”. Hitsi vieköön! Nyt siis enää yhden nollan päässä kolmosiin nousu, käsittämätöntä. En tiedä mitä Hanna on tehnyt päästäkseen agilityjumalien suosioon, mutta kuulemani mukaan jumalat ovat henkilökohtaisia joten mulle voi olla vielä jotain armoa jäljellä. Meillä seuraavat koitokset ovat varmaan kesäkuun puolella, yritetään nyt vähän treenata rikkimenneitä kontakteja ja niitä perhanan keppejä.

Mainokset
Kategoria(t): Agility. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s