Jännän äärellä


Nyt ollaan kuulkaas jännän äärellä! Vaikka hehkuttaminen on tyhmää, niin teen sitä silti hähää! Sunnuntaina tiedetään lisää 🙂

Toisella tavalla jännän äärellä oltiin wappupäivän iltana, kun kävin Sannan ja Hiisin kanssa jäljellä. Hienot paikat löytyi tuolta läheltä Houkanvuorentien varrelta, pikku miinuksena liikennemerkki jossa tiellä ajo oli kielletty muilta paitsi tien osakkailta. Joten en suosittele ihan hirveän suurena ryhmänä sinne ryntäämään… 🙂 No mullahan oli tosiaan kolme koiraa joille kaikille halusin jäljen. Tosi hienosti tehtiin sunnitelmat ja kaikki sovittiin Sannan kanssa hyvin, Imalle perus 400-500m jossa parit kepit kippojen kanssa, Remolle pitkä n. 1km (onko se pitkä?) ja 4 keppiä joista pari ilman kippoa ja kaksi kipon kanssa, ja Heimolle sit itse talloin tollasen samantyyppisen kuin Imalle. Tosi hyvä! Hiisille tein 500m hankalaan maastoon kuuden kepin kanssa.

Eka ima. Ima-imuri oli nimensä mukainen, veti reippaasti tasan jäljen päällä hyvällä sykkeellä ja pysähtyi kipoille 🙂 Ihana ima! Ai niin loppukeppi avohakkuulla ja tuuli veti hajua pitkälle sivulle, mutta poimitutin kepin, että sain palkattua. Ima olisi vielä vaan jatkanut menoa vaikka mihin saakka.

Sitten Heimo. Heimolla on ollut jotain keppiongelmaa pientä, niin pistin noita kippoja alle houkuttimeksi. No joo, mutta huomattiin siinä jossain välissä että perhana, hieno suunnitelma mutta silti oltiin Sannan kanssa poljettu ristiin Iman ja Heimon jäljet… Olin aika varma että jälki ristesi ihan ihan lopussa (mistä iman alkoi ja heimon loppui), mutta kyllä perhana Heimo vaihtoi jossain vaiheessa sen Iman jälkeen joka oli just ajettu. Tiedetään kyllä missä kohtaa, kun nenä nousi ja haki erikseen vähän sivuun ja sit huomattiin, että tässähän äsken kuljettiin. Noh, Heimo olis kyllä varmasti sujuvasti jäljestänyt senkin jäljen, mutta keskeytin homman kun siellä ei ollut mitään palkkoja eikä keppejä enää. Sanna sitten polki korjaavan lyhyen palautusjäljen, joka jätettiin hautumaan.

Sitten Remon vuoro. Sanna jäi poleksimaan sitä korjaussarjaa ja menin yksikseni Remon kanssa.  Voi siisus! Ihan Täydellinen Jälki. Tai ainakin mun mielestä, koska kaikki 4 keppiä löytyi (ne oli merkattu, mutta en auttanut yhtään, Remo ite löysi) ja vauhtikin oli just sellanen että ripeästi tulin perässä mutta ei tarvinnut hätäillä. Remo oli ihan superpoika!!!!! Yksi keppi oli ovelasti jätetty kallion päälle siten, että jälki kääntyi 90 astetta oikealle sinne kallion laelle ja siellä oli keppi ja sit taas jatkettiin 90 astetta vasemmalle, mä vähän epäilin kun Remo yhtäkkiä kurvasi sinne kallion päälle, että noinkohan se Sanna muka meitä on niin hankalaan paikkaa harhauttanut, mutta kyllä näin oli. Ja Remo hoiti hommat 😉 Bileet oli lopussa suuret!

Sitten se jännitysmomentti. Menin autolle Remon jäljeltä, niin jotenkin huomasin että auton avaimet ei ole taskussa. Hölmö minä otin ne mukaan metsään kun ajattelin että kyllähän nyt joku mun uuden hienon Nissanin pöllii keskeltä mettää. JOO VOITTE KIVITTÄÄ! Ja koko ajan tunnustelin että ne avaimet on taskussa. On on. Ja sitten, ei ookkaan. Arvelin, että ne onsiinä jossian kamojen joukossa kun Remon jäljeltä tultiin ja sohin niitä keppejä ja kippoja siinä auton vieressä… Auton ovet oli siis jo auki, kun kyllästyin aiemmin sen avaimen ja lukituksen kanssa pelaamiseen. Juu, olin idiootti 😀  Noh lähdettiin ajamaan Hiisin jälki enkä etsinyt kovin kummoisesti vielä.  Päätöspaikalla minä hirveetä munaravia autolle (pakko prkl löytää ne avaimet) ja jumaleissön, ei löydy mistään. Ei niin mistään. Ja pimeätäkin alkaa tulla koska kellohan oli 22:30 about. Onneksi Sannalla oli super flashlight puhelimessa ja otsis. Ja pitkä mieli. Ja etsittiin. ja etsittiin. Ja soittelin vara-avaimista jotka oli tietty Norjassa sillä hetkellä molemmat (missäs muuallakaan, kuten Huittisen Anne kommentoi fb:ssä). No sit päättelin lopulta (koo otsassa oli noin metrin mittainen), että jos niitä ei tässä autolla ole (josta olin silti 90% varma) niin viimeksi tunnustelin niiden sijaintia housujen taskussa, kun oltiin Remon jäljen päätösbileillä. Ja eiku sinne päättöpaikalle, joka oli onneksemme merkattu edelleen, kiitos vessapaperin jota käytän (maatuu mukavasti, ei tarvii nyppiä pois). Ja siellä ne kiilteli maassa. Sellasta.

Ai niin Heimon korjaava jälki jäi sitten ajamatta…

Mainokset
Kategoria(t): Jälki. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Jännän äärellä

  1. Sabina sanoo:

    Aaaa…. Nyt sun täytyy sitten sunnuntaina heti päivittää tänne! 😉

  2. Sanna sanoo:

    Miten niin muka hehkuttaminen on tyhmää? Sehän on just parasta!!! 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s