In the year 2000


Ei nyt sentään mennä ihan niin kauas tulevaisuuteen (Conan o’Brien-vitsi, ehhehe!), vaan blogin aloitusvuoteen 2007. Tartuin Nelliinan haasteeseen, koska tässä nyt on vähänlaisesti tapahtumia raportoitavaksi ja vanhojen juttujen selailu on ihan… jännää. Ja sopivasti olen aloittanut oman blogin n. vuonna 2007.

Blogi alkoi jossain muodossa vuonna 2006 syksyllä, kun Ima irmeliä alettiin astuttamaan. Ja siihen aikaan oli enemmän muotia olla omat kotisivut ja itse sitten päivittelin Iman kuulumisia ja tietoja html-pohjalle. Sivut ovat valitettavasti hävinneet bittitaivaaseen, valmistuessa tty:ltä unohdin siirtää kaiken datani koulun serveriltä itselleni… Noh, sinne meni. Erinäisistä henkilökohtaisista syistä koko kevät 2007 meni harakoille, mutta syksyllä Remon saavuttua taloon alkoi kuulumisten päivittäminen tulla ajankohtaiseksi. Hauskin uutinen lienee ollut Remon syömät silmälasit… ARGH ei naurata vieläkään 😀 Tuohon aikaan vielä yritin treenata Iman kanssa agilityä, motivaatiota etsittiin (eikä koskaan löydetty sitä). Joulukuun päivityksissä treenasin jo ”täysillä” Remon kanssa.

Ensimmäisiä päiviä kotona

Vuosi 2008 tuli treenattua nuorta Remo kovasti, sekä pk-hakuun että agilityyn. Muutoin vuosi oli aika tasainen, muutettiin uuteen (nykyiseen kotiin) ja edelleen painin Iman agilityongelmien kanssa. Ri vaan koskaan lähtenyt homma rullaamaan. Remo kävi näyttelyssäkin:

Elokuussa oli näköjään tapahtunut sellainen ihme, että olin kisannut agilityssä Ennin !!!! kanssa 😀 Ja saaliina parilta radalta lähes 100 virhepistettä 😀 Se kyllä naurattaa vieläkin, oman lajinsa ennätys?

Vuosi 2009 olikin sitten jo tapahtumia täynnä, kun pystyttiin Remon kanssa osallistumaan jo agilitykilpailuihin, bh-kokeeseen sekä tokokokeeseen. Eka tokokoe meni ihan hyvin paikkamakuuta lukuunottamatta, pystyin jopa nauttimaan yhdessä tekemisestä 🙂 Iman kanssa oli tottunut nöyryytykseen, Remon kanssa pidettiin hauskaa. Sitten maailmaamme ilmestyi <a href="http://static.photobucket.com/player.swf”>Heimo ❤

Ja Remo aloitti toukokuussa-09 kisauransa:

Kolmesta ekasta startista tulikin ihan kivat hyl, 5 ja 5, mutta vaikka aloitus oli ihan jees, ekaa nollaa metsästeltiin syksyn ajan ja vasta Eckerössä tammikuussa 2010 se saatiin. Vitosia kerättiinkin sitten 12 kpl ennen sitä ekaa nollaa… Aika suurelta määrältä tuntui, vaikkei ehkä oikeasti olekaan. Loppuvuosi menikin kisoja kierrellessä ja 30-v juhlissa ja dippatyötä valmistellessa.

Vuosi 2010, muutosten vuosi… Menin naimisiin, valmistuin (vihdoin ja viimein!) ja Remon kanssa kisailtiin tosissamme ja tokoiltiinkin 3 ykköstulosta alokasluokasta saaden tunnus tk1. Remon agilitynollat tulivat tammikuussa Eckeröstä, sitten maaliskuussa ja toukokuussa. Kakkosissa ei kauaa viihdytty, Agirotu 2010 pidettiin Ylöjärvellä, ja siellä meni kaikki lähes nappiin. Pissatulehduksen takia taukoiltiin pari kevätkuukautta, mutta agirodussa tauon jälkeen ensimmäisissä 2lk starteissa kaksi nollaa, ja läheltäpiti vitosella päästiin Open sm finaaliin. Siellä oli vähän vielä vaikeaa… Lisäksi vielä rotujoukkuekisassa saatiin 4*0-tulokset ja päästiin 5. sijalle (tai jotain). Se oli eittämättä vuoden kohokohta.
http://static.photobucket.com/player.swf?file=http://vid182.photobucket.com/albums/x221/MaijaRajala/MVI_2022.mp4
Ah ihanan helteinen kesä 2010

Sitten tuli SE joka romutti ”kaiken”. En voi edes lukea noita juttuja, kun tulee pala vieläkin kurkkuun. Kuinka ihana Remo kärsikään 😦 Ja kolmisen viikkoa kärsi, ennen kuin syy löydettiin. Argh…

2011 alkuvuosi ja kesäkin vielä meni Remon selkää parannellessa, ja siinä sivussa vähän Heimon kanssa agilityillessä. [Edit. lisään vielä vähän tekstiä kun oli niin tynkäjuttu] Remon tämän hetkinen vointi on oikein hyvä. Joka päivä otetaan annos Neurontinia, joka on ollut kyllä todella sopiva lääke. Kesällähän yritin lopettaa lääkityst (ihan lääkärin ohjeistamana), mutta ei. Leikkaavaa lääkäriä konsultoitiin (Kiitos Minna!), ja tultiin siihen tulokseen, että selän hermokanava ei tule toipumaan täysin koskaan, vaan on ahdas aina ja ikuisesti. Neurontin on lääke nimenomaan tuohon hermokanavien laajentamiseen, ja kivut pysyvätkin poissa täysin (?). Nyt on kiva, kun pystyy lenkkeilemään ja urheilemaan koiran kanssa täysillä, hypyt ynnä muut jätettiin, mutta jäljestys ja luonnossa liikkuminen on meidän juttu. Viime talvi meni kylmää pidellessä ja hangessa hyppiminen oli kielletty, nyt on oikeasti ihanaa kun saadaan liikkua vapaasti! Ei enää hihnalenkkejä Annalan kaduilla… Ja lauhat säät ovat meille hyvät, pysyy hermokivut loitolla! 😉 Moni kysyy myös, tuleeko meille milloin pikku-Heimo… Ehkäpä keväällä jos saan kepon ja itseni puhuttua ympäri. Nyt on vaan niin helppo tilanne, kun omat koirat ovat vaivattomia ja Heimon kanssa voi treenata ja kisata oikeasti! Mahtavaa!

Kivana lisänä mukaan tuli tänä kesänä hevoshommat! Ihana Tytti löytyi koirafyssari Kirsi Piispasen kautta. Jotain hyvää Remon selkävammasta on saatu 🙂
Kuva täältä, kuvaaja tuntematon.

PS! Haastan mukaan kaikki te kaverit ja tuntemattomatkin, jotka nyt blogia pitävätkään. Vanhoja juttujaan on aina hauska/jännä/karmivaa lukea

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: In the year 2000

  1. Heidi sanoo:

    Loistava kuva susta ja Heimosta!!
    terkuin Heidi

  2. Sanna sanoo:

    Kuva on tosiaan hyvä, bongasin sen Anitan sivuilta myös.

    Mutta…. pikku-Heimo? Kerro toki lisää 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s