Junassa


Kuten edellisessä postauksessa taisin asiaa sivuta, oltiin Parikkalassa parin päivän lomanvietossa. Takaisin sivistyksen pariin piti sitten tulla junalla. Jösses se on kallista ilman opiskelijakorttia!!! Junat Hki – Parikkala – Jnsuu – Parikkala – Tampere yhteensä rapiat 150 euroa. Konnari kysyi Pla-Tre välille etteikö multa millään löytyisi mitään alennuskorttia…

Asiaan siis eli junailuun. Ima irmeli on (yllätys yllätys) tottunut matkaaja ja ottaa kaiken rauhalliseen tapaansa rauhallisesti. Mutta tuo Remo. Kun tuota vilkkautta, sitä on siunaantunut. Muutaman kerran ollaan junailtu, pitkää pinnaa se vähän vaatii kun pitää jokaista liikkujaa ja menijää tsekata ja katsoa eikä hetkeksikään sitten ehdi rauhoittua. Ja sitten kun ehti rauhoittumaan, niin johan se juna taas pysähtyi, tai joku kulki ohi käytävällä tai tuli kuulutuksia. Pahinta ne vaihdot, kun vähän Remoa vähän jännittää se ihmisvilinä ja junan ihmeet, ritilät ynnä muut. Siis todella vähän, mutta niin että pitää koko ajan olla remmissä tiukalla ettei sinkoile mihin sattuu.

Simpeleen kohdalla ehti vielä ihailla maisemiakin

Kävi nimittäin niin, että Tampereen asemalla vähän huokaisin helpotuksesta ja löysäsin hihnoja (kepon auto jo kiikarissa parkkiksella), ja kappas, Remo kapsahti jonkun vastaankävelevän nuoren miehen syliin. Hätäisesti ilmeisesti oletti että on joku tuttu. Vähän kiroiltiin, sekä minä että mies.

Muuten kyllä meni ihan kivasti matka, ihmiset haluaa jutella koirista eikä tarvii yksin mököttää. Joku airedalenterrierin omistajamies ihmetteli Remon suurta kokoa ja novascotianaiselta saatiin vesikuppi, ja Riksun asemalla vaihtaessa penkillä vieressä istunut nuori mies taivasteli että varmaan rankkaa koirien kanssa junailu.

Ima vielä aiheutti Tampereen parkkipaikalla sydämentykytyksiä tahtomattaan. Vivaro oli keskellä parkkista vilkkaalla paikalla ja minä ojensin kepolle koirat että vie häkkeihin. En tajunnut/kuullut että hää sano että pidä Imaa, lähdin vaan itse viemään kassia auton toiselle puolelle. Sitten ihmeteltiin että missä Ima?? Rassukka ihan rauhassa venaili siellä hyljättynä auton toisella puolen, kun kumpikaan meistä ei häntä huolinut mukaansa. Vilkkaampi, eräs nimeltä mainitsematon koira, olisi varmaan ampaissut jo jonkun auton alle. Ei ima. Ima odottaa siinä mihin jätetään.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Junassa

  1. Hanna sanoo:

    Anteeks!!!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s