Reipas viikonloppu

Olenko muistanut kertoa, miten onnellinen olen tästä tilanteesta, että koirat ovat kunnossa? Tuttavani Heidin vanhin partis Jimmy menehtyi kennelyskään ja muistin taas miten pienestä asiat ovat kiinni… En edes tiennyt, että kennelyskä voi olla kuollettava, mutta niinhän se taitaa olla ihmisilläkin, vanhukset ja pienet eivät keuhkokuumetta kestä

Oikeastaan mietin tätä terveysjuttua eilen ja tänään, kun kävin Remon kanssa retkiluistelemassa ja hiihtämässä. Miten kiva on, kun voidaan vihdoinkin olla normaalisti! Viime vuonna jäi hiihtelyt kokonaan väliin ja edelleenkin pitää varoa, ettei juokse itseään ihan puhki lumihangessa. Varotoimena siis vetohihnan tilalla flexi, että minimoidaan homman rasitus. Tosi kivaa oli luistella! Käytiin luistelemassa Kangasalan Saarikylissä jossa saa vuokrata välineitä. Itse en ollut koskaan luistellut (siis retkivehkeillä), mutta tosi helppoa oli. Remo lähti mukaan hienosti, flexissä juoksi rennosti reunalla ja puolet retkestä meni irti, kun ei ollut paljoa muita luistelijoita.

Mikäs sauvoilla huitoja se siinä?

Välillä hihnassa

Tänään sitten 8km hiihtolenkki taas Remon kanssa, samalla meiningillä. Ima sai lepopäivän, kun eilinen heppalenkki vei sen voimat… (as if…) Ima piti eilen pakottaa maastolenkille mukaan, lähti vastentahtoisesti ja puolessa matkaa jäi vaan pellon laidalle istua pönöttämään. Me vaan jatkettiin hevosilla matkaa, sinnepä jäi (ei isoja teitä lähellä niin uskalsin hylätä). Jonkun 20 min ratsastettiin eikä näy missään… Oltiin jo melkein kotipihassa, niin sieltähän se sitten lopulta jolkotti perässä säikytellen paria muuta ulkoilijaa (Ima onkin hirveä peto). Ikinä se ei ole karannut tai mua silmistään jättänyt aiemmin, en tiedä mikä tuossa ratsastushommassa on niin vastemielistä sille. Muuten Ima-Irmeli on piristynyt ihan älyttömästi! Hampaanpoisto taisi tosiaankin olla sille helpotus, voivoi voi… No itseään ei voi soimata, mistäs nämä tietää?