Tokaluokkalaisia!

Varmaan 99% tämänkin blogin lukijoista on jo (kiitos sosiaalisten medioiden) tietoisia siitä, että eilen ATT:n kisoissa saatiin Heimon kanssa tuplanolla ja noustiin kakkosiin! Ihan mahtavata! =) Ei tarvitse varmasti erikseen mainita, että olen supertyytyväinen…

Kolme starttia josta ekalta tuli hylsy, mutta rata oli silti tosi hyvä. Yksi pieni moka A-esteellä minulta, liika jyrkkä takaaleikkaus aiheutti sen, että Heimo tulikin pois esteeltä, ja sitten vielä lievä lentokeinu jonka uusin. Jotenkin rataantutustumisessa luulin, että olen paljon lähempänä muuria ja siellä radalla olinkin paljon edempänä enkä uskaltanut improvisoida ja viedä vasenta puolta… Noh, pidinpähän kiinni omasta ratasuunnittelustani…

Kahdelta viimeiseltä radoilta sitten nollat! Ensin agirata, joka meni kaikin puolin kivasti. Keinulla pientä mutkellusta, Heimo pikkuisen epäröi, mutta onneksi tuli kuitenkin lopulta hyvin. Superonnistuneet kontaktit joka radalta ja kontaktiesteeltä, myös ekalla radalla! Olen niihin todella tyytyväinen!! Agilityjumalat oli hitusen meidän puolella, vähän kuului ripsuntaa ja rapsuntaa monella hypyllä, kun Heimon kynnet raapaisivat rimoja…

Vika rata hyppäri oli ihan kiva myös, alussa jäin pikkuisen liian lähelle rengasta odottelemaan, tuli kiire suoran putken päähän. Muuten aika kiva rata, uskalsin mm. lähettää tuonne pituuden päähän putkeen ja lähteä itse ennakoimaan sinne toiseen päähän. Kun välillä kuitenkin juoksen ihan hirveen lähellä esteitä eli varmistelen enkä uskalla antaa Heimon mennä itse… Agilityjumalat edelleen meidän puolella, rapinaa kuului pitkin rataa. Tämä onni ei tule kestämään kauaa, eli hypyt edelleen top1-treenilistalla.

Oli kiva onnistua, kun mukana oli koko Heimon heimo, Hanna, Jasmo ja vieläpä Matti. Matti oli eka kertaa mukaan kennelpoikailemassa ja heti oikein onnistuneesti Pakkohan sen on sitten lähteä tästä lähin aina mukaan, koska tuo noin paljon onnea… Jasmolla oli kamerakin mukana:

Kontaktilla tarkkana!

Jee me voitettiin!

Kuopiossa ensi lauantaina starttaamme siis kakkosissa, iik apua hirveetä! Tää tuli niin nopeasti, Remon kanssa oltiin ykkösissä vuosi ja ehti saada kivasti rutiinia, nyt ollaankin Heimon kanssa jo kovaa kyytiä menossa kolmosia kohti ja vasta 14 starttia takana.

Lauantaina käytiin alustamassa kisoja Niinun valmennuksessa Espoossa. Hirmu hyvän fiiliksen treenit oli, ehkä se kantoi sitten sunnuntaille asti Eniten puhetta ja mietintää aiheuttivat -yllätys yllätys- ne hypyt, Heimo roiski rimoja/palikoita okserilla, muurilla ja myös sellaisilla hypyillä jossa olin pikkusormi väärässä asennossa. Okei, itse ehkä en ohjauksellisesti ollu aina täydellinen ja sen takia rankaisi riman tiputuksella, mutta kyllä sitä siedätystä pitää nyt saada ettei tipu heti kun vähänkin tulee “ongelmia”. Okserin ja muurin tiputti ihan “itsestään”, onneksi saatiin hyppyyn parannusta nopeasti pienellä lisätreenillä eli palkkausta täydellisestä hypystä eikä mistään roiskimisesta. Muurissa otti tukea palikoista kun oli käännöshyppy, suoralla ei tätä (aina) tee. Tämä tuen ottaminen taitaa toistua pk-esteelläkin… Niinu piti rimaa palikoiden päällä joka auttoi kyllä heti, mutta harjoituksia jatketaan. Kotona treenataan palikat väärinpäin, ettei niistä saa tukea. Ja toki vain hyvällä positiivisella vahvistuksella, paljon palkkaa hyvästä! Muuten treenit meni tosi hyvin Heimo on kehittynyt ihan kamalan paljon vs. syksy kun aloitettiin valmennukset. Vaikeat keppikulmat oli ihan piis of keik ja kauemmaksi esteille lähetys, jaa onko tämä muka vaikeaa?

Jottei ihan pelkkää hehkutusta olisi, niin loppuun terveiset belgimaailmasta. Remo on ollut törkeän ärsyttävä koko viikon. Vinkuvinku, itkua ja vikinää aamusta iltaan. Nyyh nyyh ja vali vali. Mietin jo heti, että onkohan naishuolia… vai kipuja, mutta ne ei tuntuneet kovin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Noh, perjantaina naapuri laittoi aamulla viestiä, että koirat haukkuu koko ajan. WTF, olin just lähteny töihin ja molemmat oli tehny normaalisti tarpeensa, meillä 99% haukkumisen syy on (Iman) ripsakka. Noh, äkkii tarkastamaan tilannetta, niin eikös siellä Remo ulvo sydämensä pohjasta, ei edes lopettanut kun kuuli mun tulon. (Tai ei varmaan edes kuullut, koska ulvoi niin kovaa). Imalla ei ollut mitään hätää. Mitä viddua?? Ulos, ei ollut hätä, sitruunapanta kaulaan ja takas töihin. Noh duoda, lauantaina läksin sitten valmennukseen siten, että Matti jäi kotiin nukkumaan. Yhdeksän aikaan tuli viesti, että pölvästi Remo ulvoo eteisessä kuin susi, ei hölömö ollut tajunntu, että kotona on joku vielä… Ai tsiisushelkkari Naisethan sillä mielessä… Johanna-kasvattajan kanssa asiaa puitiin, Remo parhaassa miehen iässä ja Ima vanhentunut ja antanut kurissa periksi eli Remo on päässyt tosiäijjäksi ja naisethan ne pistää päätä sekaisin… Muistinkin että tämä tismalleen sama juttu taisi käydä myös viime marraskuussa, kun oltiin itse lomalla ja Remon hoitopaikalla Mallan koiralle oli tulossa juoksu. Great ja hienoo! Huomenna onkin rokotus ja Iman hammasleikkaus, joten voitaneen tilata kastraatioaikaa saman tien!